|
Ote kirjasta Menkää mielenhäiriöön, (Tammi)
'Vili nousee Khaoksen selkään, ottaa ohjat käteensä ja ruuna loksauttaa turpansa kiinni ryntääseen, syvään saksalaisen peräänantoon. Suu on kevyt, ohjissa tuskin grammankaan paino. Vili puristaa jalat kiinni ja Khaos spurttaa liikkeelle.
- Otas vähän iisimmin, se ei oo mikään tuntijuna, rauhoittaa Taisto ja Vili aloittaa kevyemmin avuin. Khaos ravaa ja kuuntelee tarkkaan Viliä paksu, orileiman säilyttänyt kaula syvällä kaarella. Vili tuntee olevansa tekemisissä täysin uuden eläinlajin kanssa. Tällaista hän ei ole kymmnevuotisen ratsastusuransa aikana kohdannut. Hän uskaltaa tuskin hengittää pelätessään häiritsevänsä hevosen tasapainoista liikettä.
- Laukkaa vähän ja tuu sitte ton muurin yli, käskee Taisto.
Vili kääntää Khaoksen metrin korkuiselle esteelle. Hevonen höristää korvansa estettä kohti, pidentää päättäväisenä laukka-askelia ja hyvästelee maanpinnan metriä liian kaukaa. Vilillä on täysi työ seurata mukana hypyssä ja hän nappaa vasemmalla kädellään harjasta kiinni. Kun Khaos ponnistaa, se pamauttaa etujalat mahan alle, potkaisee takajalat taakse hypyn lakipisteessä ja viipyy pitkään ilmass, se lähtee maasta niin nopeasti ja pyöreästi, että säkä iskee Viliä rintalastaan. Vili ja Khaos. Ilmavirta suhisee korvissa. Hevosella lentävä poika.
-Leijonan sydän ja antiloopin tekniikka. kattokaa miten se nostaa etupolvet ja melkeen yrittää piilottaa kaviot satulavyön alle. Ei koske puomiin, vaikka toisit sen sentin päähän esteestä. Enkä mä oo usein nähny hevosta. joka avais tolleen takaa, kuuluu Taiston myyntipuhe, vaikka tämä huomaa, että Vili on jo täysin Khaoksen pauloissa.'
|
|
|
